Täällä me vielä ollaan!

Hellumarei!

Pitkään aikaan en olekaan ehtinyt (lue: jaksanut) blögiin jorisemaan..

Edeltävänä viikonloppuna oltiin Gold Coastin ja Valleyn yöelämissä ja Coast vei voiton selkein lukemin 6-0. Ohan se Valleykin huikea. :) Harjoittelu on nyt puolivälissä eli enään 3 viikkoa jäljellä, WOOPWOOP! Ikävä kyllä meillä on vielä yli puolet tehtävistä tekemättä eli nyt on aika skarpata niiden kanssa. Samoin mun sählyura on täällä puolivälissä, sillä kun lähdetään reissuun niin en enää ehdi siellä reeneissä käymään.

Tilattiin lentoliput Brisbane-Sydney-Brisbane. Lähdetään heti harjoittelun jälkeisenä lauantaina ja tullaan takaisin seuraavana torstaiaamuna. Ei siis liian kauaksi aikaa jäädä sinne, koska Sydneyssä on jo kylmä (~20 astetta?) Tämän jälkeen suunnitelmassa on ottaa raiteet alle ja lähteä junalla pitkin East Coastia määränpäänä Cairns! Matkan varrella on välietappeina ainakin whitsunday Islands ja ehkä Noosa ja Rockhampton ja Townsville, katsotaan missä juna pysähtyy! :D Can't wait! Cairnsista lennetään takaisin tänne Brisbaneen, josta sitten 18. heinäkuuta ilmaan nousee meidän paluulento Suomeen. :) Sounds like a plan to me!

Eilen piti kuulemma koittaa maailmanloppu klo 1800 paikallista aikaa. Meillä alkoi elokuvanäytäntö sillä kellon lyömällä. Käytiin katsomassa Water for Elephants. Taktinen veto harhauttaa ajatukset pois maailmanlopusta ja muista arkisista asioista tuijottamalla Robert Pattinsonia parin tunnin ajan. Oli se itse elokuvakin melko ihana, tykkäsin. Ajoittain melko ahdistavakin näin herkälle pienelle tytölle, mutta loppu hyvin & kaikki hyvin! Pitkästä aikaa en katsonut kelloa kesken elokuvan ja miettinyt koska se loppuu, joten suosittelen lämpimästi! Ps. Leffateatteri sijaitsi hulppeesti jossakin noin 7. kerroksessa pilvenpiirtäjässä, uijuku!

Leffan aikana tuttu pimeys olikin jo laskeutunut Austraaliaan, mutta toisin kuin landella, the Cityssä näki mihin astuu kaikkien mainosvalojen loisteessa! Matkalla juna-asemalle muuten joku huuhaa-miesjaksoi yhä toitottaa kovaan ääneen torilla sitä kyseistä maailmanloppua. Voi toista. 

Pyrähdettiin siitä sitten junalla South bankkiin ja ajateltiin vähän käydä varrella virran ihailemassa miten Brisbanen pilvenpiirtäjien ikkunoiden valopisteet hiejastuvat Brisbane-riveriin. No ainahan ei mene asiat niinkuin elokuvissa, ei siis tälläkään kertaa. :D Löydettiin kartta ja katsottiin siitä, että "kas! Story Bridgehän on tuossa tien päässä ihan kulman takana, eiköhän kävellä sinne" Ja käveltiinhän me. Nimittäin n. 45 minuuttia. Oltiin näkevinämme se silta aika ajoin, mutta se silta oli meille kuin keidas Saharassa janoon nääntyville erakoille. Kun he lähestyy sitä keidasta se onkin pelkkä kangastus ja seuraava keidas siintää kaukana horisontissa. Mun thongsit (ei stringit, vaan varvassandaalit paikallisten kielellä) hiersvät jalkapöydän rakkulaverelle. Lopulta sitten saavuttiin sinne sillalle ja olihan siellä kohtalaisen upeat näkymät! :) Jatkettiin sitten juna-aseman toivossa eteenpäin (vain hullu olisi kääntyny takaisin päin ja hullujahan me ei olla). Useahkon vastaantulijan neuvon jälkeen saavuttiin minnes muuallekkaan kuin Fortitude Valleyyn, jossa oltiin seikkailtu edeltävänä lauantaina, joten juna-asema löytyi helposti ja meidän junakin lähti 2 minuutin sisällä! Smoooooth! Heitettiin siis melkoinen lenkki sillä lähdimme Central stationista kohti kotia päin jo, mutta päädyttiin sitten juna-asemalle, joka on kauempana kodista kuin Central Station. :D Taitavaa!

Tänään aamulla oli hupaisa herätys kun kämppis kutsu alakertaan. Siellä meidän olohuoneen lepotuolista veteli sikeitä eräs asukkaista!!! :D hahaha! Pitää jatkossa lukita ulko-ovi huolellisemmin, ettei saada lisää yllätysvieraita.

Nyt on joristu, työt kutsuu! Terkkuja Suomeen!

-Tiltu

That's what I call paradise!

Tän blogipäivityksen kirjoittaminen tulee olemaan hyvin turhauttavaa. Vietettiin nimittäin lauantaipäivä paratiisissa ja sen kuvailemiseen on vaikea löytää sanoja. Kuvissakaan maisemat ei näytä puoliksikaan niin hienoilta kuin todellisuudessa. Mut pakahdun jos en saa jaettua teille meidän kokemuksia, joten pakko edes yrittää kuvailla sanoin meidän päivää :)

Ensinnäkin heti aluksi: unohtakaa Coochiemudlo Island, jota aiemmin ollaan hehkutettu, koska se ei ollu vielä mitään! Heti Australiaan saavuttuamme muut opiskelijat on kehuneet meille Stradbroke Islandia, että se on ihan uskomaton paikka, jonne on vieläpä helppo päästä. Perjantaina katsottiin säätiedotusta, joka lupasi lauantaiksi puolipilvistä, + 24 säätä; Ei mikään täydellinen biitsikeli mut päätettiin silti lähteä päiväreissulle, eipähän ainakaan olisi tukahduttavan kuuma. Aikaa saarelle pääsyyn vierähti bussi- ja lauttavaihtoineen kokonaisuudessaan parisen tuntia. Saarella kuljettiin bussilla viidakkoteitä pitkin, korkeiden mangrovemetsien lomissa määränpäähämme eli maisemareitin alkupäähän. Reitti kulki korkealla kallioilla aivan jyrkänteen reunalla, ja välillä poikettiin viidakkomaisemiinkin. Heti ensimmäisten metrien aikana tajuttiin että nyt ollaan päästy paratiisiin. Palmut, linnut, hedelmäpuut, kalliot, turkoosi MERI...Tajusin vasta nyt oikeasti miten suuri, mahtava ja pelottavakin meri on! Veti sanattomaksi katsella, kuinka suuret aallot vuoronsa perään iski rantakallioihin, ja meren ääni on huikea!!! (tää ON turhauttavaa)

Sen verran raskasta maisemareittely kuitenkin oli että nälkäkin pääsi iskemään; reitin päätepisteestä onneksi löytyikin mm. kahvila-ravintola ja pari muuta putiikkia. Oltiin saatu kehuja paikallisista kalaruoista, joten Tiltu täytti vatsansa perinteisellä Fish&chips -annoksella ja itse otin grillattua valkoista kalaa, ihan sairaan hyvää!

Masut sopivan pyöreinä alkoi olla hinku jo rannalle joten biitsiä metsästämään siis! Stradbrokellakin on monta eri rantaa, mutta meidän ensisijainen kohde oli pääbiitsi (koska siellähän ne kuumat surffaritkin hengaa?). Parin eksymisen jälkeen löydettiin Main beach, mutta kuinka ollakaan, rannalla ei näkynyt ristin sielua. Kyltistä luimme, että pääbiitsi oli suljettu liian suurien aaltojen vuoksi, ja ainut uimisen salliva ranta olisi Cylinder beach. Sinne siis ja äkkiä, iltapäivä oli jo pitkällä! mut sen verran oli aikaa että ehdittiin "muutama" valokuva napata tästäkin rannasta.

Cylinder beachilla vietin yksiä elämäni hienoimmista hetkistä tähän asti. Ensinäky rannalle tullessa: valkoinen hiekkaranta ja se MERI, aallot, surffarit, hengenpelastajat...oujee! Samantien jätettiin tavarat huolettomasti (tyylillemme uskollisina) hiekalle ja juostiin suoraan lämpimään, kristallinkirkkaaseen mereen! Vaikka uiminen olikin sallittu, niin aallot oli silti aika isoja; surffaajien tavoin metsästettiin niitä (ilman lautoja siis) ja noustiin aallon harjalle, huikea tunne!! :) Itse innostuin suurista aalloista niin, että ajauduin vähän turhankin syvälle merelle...Siinä vaiheessa kun näin olevani syvemmällä kuin surffarit, tajusin palata rantaan päin!Oltaisiin varmaan jääty loppupäiväksi aaltoihin, jollei suolaisen meriveden takia olisi tullut jano aina välillä. Ja ennen pimeän tuloa oli lähdettävä kotiinkin. Harmillista että suuri osa päivästä meni "sitä oikeaa" rantaa etsiessä, mutta toisaalta olisi jäänyt hienoja paikkoja näkemättä jos oltaisiin heti tajuttu suunnata Cylinderille :) Suunniteltiin jo että joku kerta vielä otetaan telttakamat mukaan Stradiin ja vietetään viikonloppu rannalla kuten monet paikallisetkin tuntuu tekevän, sitä odotellessa :)

niin ja siitä säästä vielä; säätiedotus ainakin feilasi pahasti, sillä pilvistä ei ollut tietoa koko päivänä ja aurinko paistoi täydeltä terältä jälleen kerran, lämpötila oli varmasti lähellä +30 astetta. Et sellanen talvi-ilmasto täällä!

Tänään olikin juhlapäivä, ei päässyt täälläkään äitienpäivä unohtumaan :) Opiskelijat veti tänään Finladia Villagen asukkaille tunnin pituisen äitienpäiväjuhlan perinteisen kakkukahvittelun ja lauleskelun muodossa. Meidät nakitettiin Tiltun kanssa myös pieneen improvisaatio-ohjelmanumeroon ja luonnollisesti nolattiin repeilyllämme itsemme aika lahjakkaasti. parasta koko jutussa oli että myös potilaiden läheisiä oli todistamassa tähtihetkeämme, great :D

Harjoittelun toinen viikko on aluillaan, ja nyt pitäisi alkaa tekemän oikeasti jotain hyödyllistä kaiketi? Eka viikko meni niinkuin se aina menee, eli ihmetellessä ja paikan toimintaan tutustuessa. Opiskelijoille annetaan täällä tosi vapaat kädet tehdä töitä; fyssariopiskelijoina meillä ei TIltun kanssa oo oikeestaan ketään sellaista ohjaajaa, jolta voisi tarpeen tullen kysyä neuvoa, koska Finlandia Villagessa ei työskentele fysioterapeuttia. Joudutaan siis itse miettimään omia taitojamme ja "markkinoimaan osaamistamme", sen tärkeyttähän meille koulussakin toitotetaan! Kerran viikossa täällä onneksi käy läheisestä fysioterapiayrityksestä ihan oikea fyssari, ja häneen kuulemma saadaan ottaa yhteyttä jos on tarvis. Itse saadaan suunnitella päiväohjelmamme ja tehdä asiakkaiden kanssa oikeastaan mitä vaan keksitään. Ja jos alkaa laiskottaa niin voi välillä aina livahtaa kämpille, eikä kukaan kaipaile ;) Ihan kätevää siis, että opiskelija-asuntola sijaitsee samassa pihapiirissä kuin työpaikka, aamullakin voi heräillä varttia ennen aamiaista ja lähteä suoraan aamiaiselta työn touhuun. Täällä on oikeesti itse pidettävä huoli että oppii jotain ja saa koulun antamat tehtävät suoritettua, koska täällä ei kukaan vaadi tai patista tekemään juurikaan mitään. Välillä meinaa vapaa-ajan ja harjoitteluajan raja hämärtyä, kun käytännössä melkein asutaan yhdessä asiakkaiden kanssa iltaisin ja viikonloppuisinkin, mikä on hassua.

Näissä tunnelmissa ensi viikkoon ja uutta viikonloppua odottelemaan ;) Silloin suuntana nimittäin Gold Coastin yöelämä! Kamalaa kun ois niin paljon kerrottavaa muttei voi kaikkea kertoa!! ja nää mun kertomukset tuppaa aina vähän venymään, arvostan jos joku jaksaa näitä loppuun asti lukea :D

Terkkuja Suomeen ystävät ja tuttavat, ja ennen kaikkea kaikille käänteitämme seuraaville äideille ihanaa äitienpäivää <3 ps. saa kertoa kuulumisia Suomestakin!

- Saara

Epäjärjestelmälliset kuulumiset :D

No nyt on ensimmäinen työviikko takana! Harmittaa kun ei ihan täysin rinnoin pysty nauttimaan vain ja ainoastaan tästä itse harjoittelusta kun takaraivossa painaa tieto kymmenestä Moodle-tehtävästä, huoh! No niille on aikansa. Ensimmäinen viikko on mennyt tiluksiin, asukkaisiin ja työkavereihin tutustuessa. Uusia kasvoja ja nimiä on yli meikäläisen muistikapasiteetin, mutta kai ne pikkuhiljaa mieleen jäävät.

Asukkaat ovat niin mukavia ja hassuja! Opiskelijakollegat ovat kaikki huippuja, myös moni varsinainen työn tekijä on mukavia, mutta mukaan mahtuu varsin erikoisiakin tyyppejä.. Nyt pitäisi käydä laatimaan harjoittelun tavoitteita – haastavaa.. Tähän asti oon ollu melko moni ammatillinen: olen ollut mölkkyemäntä, kuntosaliohjaaja, viinitarjoilija, kynsien maalari ja käsihieroja :D Ei ainakaan oo yksipuolista hommaa jos vaan lähtee kaikkeen mukaan! Hahha!

Kritiikin sananen täkäläiselle terveydenhuollolle (ainakin tässä laitoksessa) käsidesiä ei käytetä lähes ikinä ja kaikilla hoitajilla on ties mitä koruja ja hiukset avoimina, morjesta bakteereille! Kertakäytöhansikkaat on väikynää käyttäen jopa melkeen ruma sana..

Asukkaat on niin hauskoja kun he hokevat joka asiaan ”jee” (yeah) :D niin somaa!

Tänään nähtiin puuntäydeltä ihania kaikenkirjavia PAPUKAIJOJA! Luonnossa!! woop-a-woop!!! Tää luonto kyllä lumoaa! Heaven is truly a place on earth. Kamalasti niistä hirviöeläimistä on etukäteen peloteltu, mutta ei viikon aikana olla törmätty kuin ihan harmittomiin olioihin, joista reippaasti yli puolet on sulattaneet mun sydämen. Näitä on muun muassa kilpparit, papukaijat, kakadut ja gekot. Kuolleet toadsit eli turtlesit ja pensas-hämähäkit eivät ihan yllä mun top-listalle. Sitähän nää paikalliset sanoivatkin, että todennäköisempää meille on jäädä auton alle (vääränpuoleinen liikenne) kuin vahingoittua jonkun vaarallisen eläimen/ötökän toimesta. Ja toden teolla: viikko kulunut ja yhteenkään myrkkyelukkaan ei olla törmätty (koputan puuta), mutta sen sijaan auton alle ollaan meinattu kävellä muutamaan otteeseen. Onneks ollaan oltu viime hetkellä melko skarppeja, no worries! ;)

Maanantaina aloitin myös urheilemisen, että en ihan pääse paisumaan. Tää tämä näin on nimittäin melkonen kakkutaivas ja kauppojen hyllyt notkuu houkuttelevia kakkusia, keksejä, pipareita, suklaata ja karkkeja, jotka kaikki huutaa kilpaa mun nimeäni.. Ja minähän vastaan! ( Juurikin meni pari mutakakku-suklaahippu piparia, hupsista..) Täällä on ihan huikea elämys lähteä lenkille ja se käy suorastaan maisemakiertelystä. Tiistainakin heräsin klo 0630 lenkille, jotta aurinko ei ehtisi muuttua niin paahtavaksi. Oli hienoa!

Täällä on aika mainio unirytmi mennä klo 2100 nukkumaan ja herätä 0600. Illalla ei enää jaksa mitään tehdä ja ulkona on säkkipimeää täällä landella muutenkin ja aurinko nousee aikaisin aamulla.

Torstaina suoritin nakki-velvollisuuksia ja matkustin Brisbaneen sählytreeneihin, jau! Menomatka oli pannarintäyteinen, mutta selvisin perille very smoothly! Carli tuli noukkimaan mut pysäkiltä ja käveltiin n. 3 minuutin kävelymatka hallille. Porukka oli saanut oman kaukalon tyyliin viime viikolla, mikä kertoo jo jotakin :D Kuulemma monta vuotta sitä on odotettu saatavaksi. Porukassa oli nyt sekasin "expertit" ja enskertalaiset jostain syystä, jota en ihan ymmärtänyt. Tapahtuma tasoltaan oli ehkä verrattavissa Huhtariliigan 10. lohkoon, mutta oli silti mukavaa! Porukat ei ihan ymmärtäneet että treenimatkani kesti hieman yli tunnin, mutta oli vaan niin virkistävää päästä pois tästä harjoittelupaikasta, jossa vietetään lähes & tulkoon ma-pe 24/7. Lisäksi pääsin tapaamaan uusia ihmisiä ja he kutsuivatki mut johonkin 4 vs 4 hupiturnajaisiin jonka jälkeen tarkoitus lähteä pitsalle ja clubbailemaan! Sounds like a plan! 

Ja nyt onkin yhtäkkiä lähes jokaiselle viikonlopulle ohjelmaa! Nähtävänä olisi vielä nimittäin ainakin Stradbroke Island, Gold Coastin yöelämä, Brisbanen nähtävyydet, Brisbanen yöelämä, Moreton Island jnejne.. :D

Nohh, tältä erää kaikki tässä,

Tsaudihaudi!

-Tiltu

Hyvästi valkoiset kintut!

Päivityksen paikka! Täällä ei oo satanut kolmeen päivään, sen sijaan ollaan viikonloppu nautittu pilvettömältä taivaalta porottavasta auringosta ja yli +26 asteen lämpötiloista, eli aika täydellinen viikonloppu :)

Tosiaan lauantaina suunnattiin ensimmäistä kertaa Coochie Islandille ja katsastettiin puolet kyseisestä paratiisisaaresta. Näkeehän noita rantoja perinteisillä etelänlomillakin mut voin kertoa että täällä nää rannat on kaukana turistirysistä; saatiin kävellä vajaan parin kilsan pituinen (?), puhtaan valkoinen hiekkaranta päästä päähän ja takaisin käytännössä kahdestaan...Se oli ehkä ihan hyvä, koska sellainen kirkuminen kuului välillä sinisiin rapulaumoihin törmätessä ja niitä karkuun juostessa et paikalliset ois voinu katsoa pitkään jos ois nähneet :D ja välillä pysähdyttiin ihastelemaan näkinkenkiä :) Uimassakin pulahdin Tyynessä valtameressä, jonka vesi oli yllättävän lämmintä. Päivän päätteeksi oltiin molemmat enemmän tai vähemmän punakoita, vaikka aamulla vietettiinkin kunnon tovi aurinkorasvojen kanssa lotratessa...Noh, tyhmät turistit oppii virheistään, eli jatkossa 50 suojakertoimen rasvoilla biitsille.

Illan pubireissusta ei sen enempää :D oli hauskaa ja hmmm...erilaista!

Palamisesta huolimatta eihän meille yhden päivän mittainen auringonpalvonta riittänyt, vaan heti seuraavana päivänä päätettiin ottaa sama reissu uusiksi ja ottaa selvää saaren toisesta puolesta. Tällä kertaa oltiin viisaampia; kameroissa täyteen ladatut akut ja iholle tarpeeksi vahvaa sun lotionia! Saarelle vievää lauttaa odotellessa edelliseltä päivältä tuttu liikenteenvalvojasetä viihdytti meitä jutustelemalla meidän kanssa, ja antoipa kokeilla myös työhattuaan ja -liiviäänkin :D hauska mies! Itse saariseikkailusta kuvat saa luvan kertoa puolestaan kunhan joku päivä onnistun saamaan ne tänne...

Tänään vietettiinkin vika vapaapäivä ennen työharjoittelua "tutussa ja turvallisessa" Finlandia Villagen lähiympäristössä. Victoria Point on noin kilsan kävelymatkan päässä Villagesta, ja siellä ollaan taidettu käydä kaupassa joka päivä. Mutta hyvin löydettiin silti uusia, jännittäviä paikkoja kun käveltiin hieman totutusta poikkeavaa reittiä; nyt on nähty mm. kilpikonnia kuhiseva lampi, paikallinen elokuvateatteri ja monta houkuttelevaa ruokapaikkaa, ja ehkä parhaimpana löytönä pieni hedelmäkauppa! Taas todettiin, ettei kyllä pystytä piilottamaan ulkomaalaista alkuperäämme keneltäkään; muutama hetki oltiin ehditty hedelmäkaupassa ihmetellä kummallisen näköisiä hedelmiä (okei oli meillä kamerakin) ja eikös heti tullut muuan mies, siis asiakas, kyselemään mistä ollaan kotoisin. Suomestahan me. Siinä sit kierrettiinkin hänen kanssaan kaikki hedelmätiskit läpi, ystävällisyyttään halusi esitellä meille eksoottiset hedelmät ja valikoi jopa parhaat päältä meille valmiiksi ostoskoriin :D loppujen lopuks päädyttiin ostamaan puokkiin yksi Custard Apple (hinta yli 3$!), jollaisia en oo tiennyt olevan olemassakaan. Jäätiin kaupan edustalle penkeille syömään sitä, ja sama avulias mies tuli vielä neuvomaan miten se kuuluu syödä. myönnettäköön et apu tuli ihan tarpeeseen :D mut oli herkullinen hedelmä, kannattaa maistaa jos joskus tulee mahdollisuus!

Pakko vielä ylistää australialaisten ihmisten avuliaisuutta ja ystävällisyyttä! Miä oikeesti rakastan näitä ihmisiä! Kyllä ainakin suomalaisen mieltä lämmittää paikallisten tapa kohdella kanssaihmisiä; kadulla tuntemattomiakin tervehditään ja AINA tavattaessa kysytään kuulumiset ja hyvästeltäessä toivotetaan ihanaa päivänjatkoa, eikä hedelmäkaupan avulias mies todellakaan oo ollut ainoa apua tarjoava henkilö vajaan viikon aikana.

Mutta, liian helppoahan tää olisi jos ei velvollisuuksia joutuisi suorittamaan. Meinasi jo unohtua se perimmäinen syy miksi tänne on tultu ;) eli huomenna startti 6 viikon työharjoittelulle! Vaikka työntekijöihin ja asukkaisiin on jo osin ehtinyt tutustua kun samoissa tiloissa pyöritään kaikki päivät, niin silti hiukan jännittää...mut viimestään nyt kai hyvä alkaa omaksua aussilainen elämänfilosofia, eli se on no worries ja ensi kertaan! :)

- Saara