What a weekend!

G'day!

Ohhoh, ei täällä reissussa malttas kirjotella blögiin niin usein kun olis paljon muutakin tekemistä!

Anyway, asiaan! Viime viikonloppu oli mitä mainioin! Kaverin kaveri asuu täällä Brisbanessa ja meidän on pitäny tavata jo muutamaan otteeseen, mutta aina työt ja ohjelmat menneet ristiin.. No nyt sattuikin että kaveri olis lähössä muutaman kaverinsa kanssa Straddielle kämppäilemään ja ikään kuin kutsui meidätkin messiin!

Meidän alkuperäissuunnitelma Moreton Island telttailusta heitettiin roskakoriin samoin tein ja otimme suunnaksi upean North Stradbroke Islandin. Lauttailimme Dunwichin satamaan, josta pojat tulivat noukkimaan meidät kyytiin 4WD autollansa. Tosi hienoa tavata vihdoin ja viimein!

Ja mistähän sitä aloittaisin..

Ensinnäkin nyt ymmärrän miten typerää on noille saarille lähteä ilman nelivetoautoa, nimittäin sillä autolla pääsee paikkoihin joihin ei kävellen saatikka julkisilla ajoneuvoilla pääse! Ahh. Kaahattiin autolla pitkän matkaa pitkin loputonta valkoista hiekkarantaa: vasemmalla näkyi upea valtameri ja oikealla mangrovemetsää! Siellä täällä random kalastelijoita rantaviivan tuntumassa. Välillä taas ajettiin kumpuraisella pikkutiellä metsän siimeksessä, todellinen Bumpy ride!

Telttareservi oli metsän suojassa, 10 metrin päästä biitsistä. Siellä paikalliset erämaajormat eli surffarit oli osanneet ottaa katoksen, tuoleja, kaasuliedet, ja hienot telttansa mukaan, joten varsinaista luksuselämää! Eiku.. Ja sitten ne kehtasivat nauraa meiän (sirkus)teltalle, jossa oli sinistä ja keltasta ja punasta ja jonka pinta-ala oli vissiin yksi neliömetri. Että näin me hienosti näytettiin meidän olemattomat leirielämätaidot. :D

Ainiin saatoin unohtaa mainita että leireiltiin tosiaan 8 kuuman aussisurffipojan kanssa, mitätön sivuseikka.. ;)

Pojilla oli siellä kaikenmoista yöohjelmaa: mm. beachgolfia metsässä, vilkkuvalofresbeetä, soihtuheiluttelua ja erikoinen valopalloshow, jota mekin kokeiltiin! :D Matkassa peuhasi 3 koiraa ja ne osallistui reippaana kaikkeen ohjelmaan. Ihanat! Yöllä lähdettiin porukassa biitsille kattelemaan tähtiä! Kirkas milkyway ja nurinkurinen kuun sirppi olivat niin upea näky! Ja aivan yllättäen kuin tyhjästä keskuuteemme ilmestyi valkoinen litimärkä koira. Otettiin se sitten mukaan leiriimme, jossa annettiin sille ruokaa ja rakkautta ja se näytti viihtyvän oikein hyvin nuotion lämmössä.

Aamulla herättiin (liian) ajoissa katsomaan auringonnousua, mutta kun riittävän kauan odotettiin niin johan se aurinko kipusi horisonttiin ja sen ylitse! Uskomatonta & hienoa!!

Pojatkin heräili siinä aamu7 aikoihin ja pakattiin leiri autoihin ja lähdettiin etsimään biitsin parhaimpia aaltoja. Muutama tunti vierähtikin siinä rannalla. Toiset surffasi, toiset lekotteli hiekalla. Me ei käyty vedessä kun ilma oli aika kolea niin aikasin aamulla ja meijän vaihtovaatteet oli jossain pakattuna alimmaiseksi auton lavalle. Eipä aikaakaan ku surffaustuokion jälkeen kaksi evää uiskenteli vedessä juuri siellä, missä hetki sitten oli surffareita! Huhhui, saattoivat kuulemma hyvinkin olla haikaloja ;o 

Noh! Ei mulla vaan riitä sanoja kertomaan miten  upee kokemus tää aito surffirelausviikonloppu kokonaisuudessaan oli! Aussilaisten ystävällisyydestä kertoo sekin, että pojat kyyditsi meitä ympäri saarta ja näytti paikkoja ja vei meidät vielä maihinkin ja kotiovelle asti, vaikka asuttiin eri kylissä!

Suddenly I don't wanna go home! Tätä lisää! :)

Palailemisiin (mutta tuskin pikaisiin)!

Hei hei, Vilperi!

Tokavika harkkaviikko alkaa olla kohta voiton puolella, ja siitä syystä on kiirettä pitänyt. Pitäis saada kaikki tylsät koulutehtävät tehtyä ennen harkan loppumista, jotta voidaan huolettomin mielin reissata loppuaika. Ja sit pitää vielä yrittää ottaa kaikki ilo irti tästä Brisbanen seudusta kun vielä ollaan täällä!

Lauantaina lähdettiin käymään Brisbanen lähellä sijaitsevalla Coot-tha -vuorella, jonne mentiin bussikyydillä. Vuoren huipulla sijaitsee ravintola, kahvila ja matkamuistomyymälä, ja sieltä näkyy koko Brisbane. Huipulta lähtee myös eripituisia vaellusreittejä, joista eräs on nimetty mm. aboriginal art trailiksi. Maalatut kivet erilaisissa muodostelmissa voi jonkun mielestä olla jännittäviä mut...oli ne aika booooring :D Mut nähtiinpä ainakin jänniä erikoisia kasveja ja korkeaa mangrove-metsää jos ei muuta, pientä esimakua Cairnsin sademetsien kiertelyä varten.

Ja nyt on eräs Australian matkan must-jutuista tehty. Vierailtiin nimittäin maailman vanhimmassa ja suurimmassa koalaeläintarhassa, Lone Pine Koala Sanctuaryssa. Bussillakin paikkaan olisi päässyt, mutta päätettiin kuitenkin ottaa elämyksellisempi lauttakyyti Brisbane Riveria pitkin. Samalla saatiin kuunnella kapteenin pitämää esitelmää jokea reunustavista "nähtävyyksistä". Muun muassa alkuvuoden tulvien jäljet näkyi vielä hyvin, esimerkiksi monien hienojen rantahuviloiden tuhoutuneet laiturit oli jääneet puihin korkealla olleen tulvaveden vuoksi.

Itse eläintarhassa päästiin pitämään sylissä koalakarhua, ja saatiin pientä maksua vastaan kehystetty kuvakin kyseisestä ilon hetkestä. Tiltu sai syliinsä rauhallisen tyttökoalan, mutta miulle ojennettiin painavampi urosyksilö, joka paino varmaan 10 kiloa! Kunnon jötikkä siis :D Koalat on suloisia, mutta aika laiskoja otuksia; pysyvät hereillä 4 tuntia päivässä ja lopun ajasta nukkuvat puiden oksilla kerälle käpertyneinä. Kuitenkin koalan halimista hienompaa ainakin itselleni oli päästä ruokkimaan kädestä "vapaana" loikkivia kenguruita. Omia eväitä kenguille ei suinkaan annettu, vaan parilla dollarilla sai ostaa pussin kengurunruokaa. Suuri osa kenguruista oli ilmeisesti jo kylläisiä kaikkien innokkaiden ruokkijoiden ansiosta, mutta viimein löydettiin niinkin nälkäisiä yksilöitä että tulivat melkein syliin asti ruokapussin houkuttelemana.

Se koaloista ja kenguista, kerrottakoon että oli siellä myös muutamia muita eläimiä: opossumeja, krokotiileja, dingoja, vesinokkaeläimiä, papukaijoja....Kuitenkin kengurut oli miun ehdottomia suosikkeja, ja niiden luona ainakin puolet meidän 2,5 tunnin ajasta taisi hurahtaakin :)

Vajaa viisi harkkaviikkoa Australiassa on mennyt hurjan nopeasti, osa asukkaistakin on jo surkutellut kun ensi viikon jälkeen lähdetään pois. Itse harkkaa ei itselle jää kauhea ikävä, mutta osa asukkaista on ehtinyt tulla jo todella tutuiksi..siksi hieman haikeaa kohta lähteä täältä. Lisäksi alkaa uusi jännitys pikkuhiljaa nousta, kohta ei enää olla turvassa harkkapaikassa vaan seikkaillaan ihan oman onnemme nojassa; joka yöksi pitää löytää yöpymispaikka erikseen ja aamupuurot ei oo valmiina odottamassa ;) Varattiin muuten juuri BridgeClimb -liput Sydneyn retkeä varten, suunnitelmissa siis kiivetä Sydneyn silta päästä päähän, voi vaan kuvitella millaiset näkymät sieltä avautuu :)

Täällä alkoi tänään virallisesti talvi, Suomessa sen sijaan kesä...Suomessa on lämpötilojen suhteen tällä hetkellä varmasti paremmat oltavat, mut onneksi ei tarvitse kauaa kylmyydessä kärvistellä. Pian päästään pohjoisen lämpöön kun aloitetaan Sydneyn jälkeen junamatka kohti Cairnsia!

Paljon terveisiä Suomeen! Kuulumiset sieltä suunnasta on edelleen jees, kiitos kaikille jotka on jaksaneet kommentoida kirjoituksia, niistä tulee aina hyvä mieli  :)

-Saara