Perillä kohteessa ja kuinka sinne päädyttiin..

Finnairin kone starttasi 25.4. kello 2340 kohti Bangkokia ja me oltiin siellä kyydissä. Lennolla oli check-in tädin mukaan yli 200 vapaata paikkaa, joten hän varasi meille molemmille oman ikkunarivin joten tilaa oli ensimmäisellä lennolla suorastaan ruhtinaallisesti, vaikka ahtaalta sekin tuntui. Lento kesti lähemmäs 10 tuntia, joista nukuin ehkä maksimissaan 4 ja nekin pienissä pätkissä, mutta nukuinpa kuitenkin! 1330 paikallista aikaa 
laskeuduttiin Bangokin Surnawhumbi? (joo en yhäkään muista miten se meni) airportin kiitoradalle.

Bangokissa oli ihan järkyttävän tuskastuttavan kosteankuuma ilma ja siellä sitten hikoiltiin noin 4 tunnin ajan ja odoteltiin seuraavaa lentoa. Lentokenttä oli ihan valtavan suuri pressukangasteltta, jossa oli siipiä joka mahdolliseen ilman suuntaan ja on suorastaan ihme ettei edes meinattu eksyä! Siellä oli putiikkia ja raflaa joka lähtöön, joita sitten kierreltiin aikamme kuluksi muttei me sieltä mitään ostettu paitsi vesipullot ja pienet herkut. Kuivatut hedelmät kyllä houkutti, mutta ne olis täytyny syödä saman tien tai oltaisiin jouduttu ongelmiin Austraalian lentokentällä.

Matka jatkui British Airwaysin koneella ja edessä oli taas abouttiarallaa se 10 tunnin lentomatka. Tämä lento oli tupaten täynnä ja rukouksistani huolimatta meidän edessä istui snobi-äiti ja kaksi tenavaa. Kakarathan heitti tuolit vaakatasoon immediately ja mallia otti äitikin joten olipa mukava istua naama 10 sentin päässä siitä edessä olevasta tv-ruudusta koko reissu. Meidän kanssa samalla rivillä istui joku suomalainen vanhempi setä ja rupateltiin niitänäitä. Brittiläinen lentohenkilökunta oli ihan omaa luokkaansa verrattuna Finskin lentoemäntä repertuaariin. Stuertit olivat aitoja ja mukavia ja meitä ruokkivalta stuertilta löytyi vitsi joka tilanteeseen, helmi ukko! :D Toisella käytävällä toimiva mies-stuertti oli karannut suoraan Kymppikerhosta. Austraaliaan laskeuduttaessa en ollut enää yhtä onnekas kuin Thaimaaseen, nimittäin oikea korva meni aivan kaput ja koski niin pirusti etten ehtinyt nauttia juurikaan laskeutumisesta kun jauhoin epätoivosesti purkkaa ja yritin nieleskellä korvia auki.

Sydneyssä meillä olikin sitten tasan tunti aikaa vaihtaa konetta ja haastetta lisäsi se, että kaikki ennakko-ohjeet olivat täysin huuhaata. :D Meillä pitikin olla täytettynä jo Sydneyn kentällä se immigration-lappu vaikka ne koneessa sanoivat että ”ei ei vielä, vasta sitten vikalla lennolla” eivätkä sitten antaneet koko lappua. No sen sitte kiireessä rustasimme. Lisäksi  Suomessa sanottiin, että pakaasit lentää suoraan Brisbaneen.. No eiväthä ne nyt tietenkään niin tehneet. Onneksi kysyttiin apua joka toiselta viranomaiselta ja henkilökuntalaiselta ja juoksu jalkaa ehdittiin Brisbanen lennolle Final call- aikaan. Voin kertoo että huhhuh!

Sydney-Brisbane lennolla aika sujahti kuin siivillä: noustiin, syötiin, laskeuduttiin! Ikävä kyllä se korva joka juuri ehti parantua, hajosi sitten tälläkin lennolla ja aukesi vasta myöhään illalla. :/ ei kiva.

Joka tapauksessa mä olen jo rakastunut! Ihmiset on aivan ihania! Kaikki auttavat mielellään ja jäävät vielä rupattelemaankin. Juna-aseman vartija saatto meidät hissiin ja paino oikean kerroksen nappiakin :D Sama mies ilmesty 5 minuutin päästä kysymään onko kaikki hyvin ja utelemaan mistä ollaan kotosin ja mitä tehdään Ausseissa jnejne.. :))))))))) Kerta kaikkisen ihmeellinen maa täällänäin!

Hurjaa ajatella että on pää alaspäin.

 Tääl on myös ollut eilen ihan käsittämätön sää. Lämmintä ja aurinko paistaa, sitten varottamatta out of nowhere alkaa kaatamalla sataa vettä! Eikä todellakaan ole kyse mistään suomalaisesta ripiropi sateesta vaan ihan varsinaisesta monsuunista! :D Onneks nuo suihkut eivät kestä ku pari minuuttia kerrallaan, mutta ehtivät kyllä kastella läpikotaisin nimimerkillä ”kokemusta jo on”. Hahha :D Tääl on silti siistii, satakoon!

Eiköhän nyt oo jorinoita riittävästi,

palataan astialle,

Tiltu :)