That's what I call paradise!

Tän blogipäivityksen kirjoittaminen tulee olemaan hyvin turhauttavaa. Vietettiin nimittäin lauantaipäivä paratiisissa ja sen kuvailemiseen on vaikea löytää sanoja. Kuvissakaan maisemat ei näytä puoliksikaan niin hienoilta kuin todellisuudessa. Mut pakahdun jos en saa jaettua teille meidän kokemuksia, joten pakko edes yrittää kuvailla sanoin meidän päivää :)

Ensinnäkin heti aluksi: unohtakaa Coochiemudlo Island, jota aiemmin ollaan hehkutettu, koska se ei ollu vielä mitään! Heti Australiaan saavuttuamme muut opiskelijat on kehuneet meille Stradbroke Islandia, että se on ihan uskomaton paikka, jonne on vieläpä helppo päästä. Perjantaina katsottiin säätiedotusta, joka lupasi lauantaiksi puolipilvistä, + 24 säätä; Ei mikään täydellinen biitsikeli mut päätettiin silti lähteä päiväreissulle, eipähän ainakaan olisi tukahduttavan kuuma. Aikaa saarelle pääsyyn vierähti bussi- ja lauttavaihtoineen kokonaisuudessaan parisen tuntia. Saarella kuljettiin bussilla viidakkoteitä pitkin, korkeiden mangrovemetsien lomissa määränpäähämme eli maisemareitin alkupäähän. Reitti kulki korkealla kallioilla aivan jyrkänteen reunalla, ja välillä poikettiin viidakkomaisemiinkin. Heti ensimmäisten metrien aikana tajuttiin että nyt ollaan päästy paratiisiin. Palmut, linnut, hedelmäpuut, kalliot, turkoosi MERI...Tajusin vasta nyt oikeasti miten suuri, mahtava ja pelottavakin meri on! Veti sanattomaksi katsella, kuinka suuret aallot vuoronsa perään iski rantakallioihin, ja meren ääni on huikea!!! (tää ON turhauttavaa)

Sen verran raskasta maisemareittely kuitenkin oli että nälkäkin pääsi iskemään; reitin päätepisteestä onneksi löytyikin mm. kahvila-ravintola ja pari muuta putiikkia. Oltiin saatu kehuja paikallisista kalaruoista, joten Tiltu täytti vatsansa perinteisellä Fish&chips -annoksella ja itse otin grillattua valkoista kalaa, ihan sairaan hyvää!

Masut sopivan pyöreinä alkoi olla hinku jo rannalle joten biitsiä metsästämään siis! Stradbrokellakin on monta eri rantaa, mutta meidän ensisijainen kohde oli pääbiitsi (koska siellähän ne kuumat surffaritkin hengaa?). Parin eksymisen jälkeen löydettiin Main beach, mutta kuinka ollakaan, rannalla ei näkynyt ristin sielua. Kyltistä luimme, että pääbiitsi oli suljettu liian suurien aaltojen vuoksi, ja ainut uimisen salliva ranta olisi Cylinder beach. Sinne siis ja äkkiä, iltapäivä oli jo pitkällä! mut sen verran oli aikaa että ehdittiin "muutama" valokuva napata tästäkin rannasta.

Cylinder beachilla vietin yksiä elämäni hienoimmista hetkistä tähän asti. Ensinäky rannalle tullessa: valkoinen hiekkaranta ja se MERI, aallot, surffarit, hengenpelastajat...oujee! Samantien jätettiin tavarat huolettomasti (tyylillemme uskollisina) hiekalle ja juostiin suoraan lämpimään, kristallinkirkkaaseen mereen! Vaikka uiminen olikin sallittu, niin aallot oli silti aika isoja; surffaajien tavoin metsästettiin niitä (ilman lautoja siis) ja noustiin aallon harjalle, huikea tunne!! :) Itse innostuin suurista aalloista niin, että ajauduin vähän turhankin syvälle merelle...Siinä vaiheessa kun näin olevani syvemmällä kuin surffarit, tajusin palata rantaan päin!Oltaisiin varmaan jääty loppupäiväksi aaltoihin, jollei suolaisen meriveden takia olisi tullut jano aina välillä. Ja ennen pimeän tuloa oli lähdettävä kotiinkin. Harmillista että suuri osa päivästä meni "sitä oikeaa" rantaa etsiessä, mutta toisaalta olisi jäänyt hienoja paikkoja näkemättä jos oltaisiin heti tajuttu suunnata Cylinderille :) Suunniteltiin jo että joku kerta vielä otetaan telttakamat mukaan Stradiin ja vietetään viikonloppu rannalla kuten monet paikallisetkin tuntuu tekevän, sitä odotellessa :)

niin ja siitä säästä vielä; säätiedotus ainakin feilasi pahasti, sillä pilvistä ei ollut tietoa koko päivänä ja aurinko paistoi täydeltä terältä jälleen kerran, lämpötila oli varmasti lähellä +30 astetta. Et sellanen talvi-ilmasto täällä!

Tänään olikin juhlapäivä, ei päässyt täälläkään äitienpäivä unohtumaan :) Opiskelijat veti tänään Finladia Villagen asukkaille tunnin pituisen äitienpäiväjuhlan perinteisen kakkukahvittelun ja lauleskelun muodossa. Meidät nakitettiin Tiltun kanssa myös pieneen improvisaatio-ohjelmanumeroon ja luonnollisesti nolattiin repeilyllämme itsemme aika lahjakkaasti. parasta koko jutussa oli että myös potilaiden läheisiä oli todistamassa tähtihetkeämme, great :D

Harjoittelun toinen viikko on aluillaan, ja nyt pitäisi alkaa tekemän oikeasti jotain hyödyllistä kaiketi? Eka viikko meni niinkuin se aina menee, eli ihmetellessä ja paikan toimintaan tutustuessa. Opiskelijoille annetaan täällä tosi vapaat kädet tehdä töitä; fyssariopiskelijoina meillä ei TIltun kanssa oo oikeestaan ketään sellaista ohjaajaa, jolta voisi tarpeen tullen kysyä neuvoa, koska Finlandia Villagessa ei työskentele fysioterapeuttia. Joudutaan siis itse miettimään omia taitojamme ja "markkinoimaan osaamistamme", sen tärkeyttähän meille koulussakin toitotetaan! Kerran viikossa täällä onneksi käy läheisestä fysioterapiayrityksestä ihan oikea fyssari, ja häneen kuulemma saadaan ottaa yhteyttä jos on tarvis. Itse saadaan suunnitella päiväohjelmamme ja tehdä asiakkaiden kanssa oikeastaan mitä vaan keksitään. Ja jos alkaa laiskottaa niin voi välillä aina livahtaa kämpille, eikä kukaan kaipaile ;) Ihan kätevää siis, että opiskelija-asuntola sijaitsee samassa pihapiirissä kuin työpaikka, aamullakin voi heräillä varttia ennen aamiaista ja lähteä suoraan aamiaiselta työn touhuun. Täällä on oikeesti itse pidettävä huoli että oppii jotain ja saa koulun antamat tehtävät suoritettua, koska täällä ei kukaan vaadi tai patista tekemään juurikaan mitään. Välillä meinaa vapaa-ajan ja harjoitteluajan raja hämärtyä, kun käytännössä melkein asutaan yhdessä asiakkaiden kanssa iltaisin ja viikonloppuisinkin, mikä on hassua.

Näissä tunnelmissa ensi viikkoon ja uutta viikonloppua odottelemaan ;) Silloin suuntana nimittäin Gold Coastin yöelämä! Kamalaa kun ois niin paljon kerrottavaa muttei voi kaikkea kertoa!! ja nää mun kertomukset tuppaa aina vähän venymään, arvostan jos joku jaksaa näitä loppuun asti lukea :D

Terkkuja Suomeen ystävät ja tuttavat, ja ennen kaikkea kaikille käänteitämme seuraaville äideille ihanaa äitienpäivää <3 ps. saa kertoa kuulumisia Suomestakin!

- Saara